Vain kaksikymmentä vuotta isonvihan jälkeen Ruotsi aloitti uuden sodan Venäjää vastaan saadakseen menetetyt maansa takaisin. Sota meni huonosti ensimmäisestä taistelusta alkaen. Venäläiset joukot miehittivät Suomen uudelleen, ja kesällä 1743 rauha solmittiin Turussa.
Hattujen sota
- Hatut ja yömyssyt. Vuodesta 1719 Ruotsia hallitsivat enemmän valtiopäivät kuin kuningas. Aikaa kutsutaan vapaudenajaksi. 1730-luvun lopulla hattupuolue, joka oli saanut nimensä upseerien ja herrasmiesten kolmikolkkahatuista, syrjäytti varovaisen Arvid Hornin. Hornin kannattajia hatut pilkkasivat ”yömyssyiksi” Hyvin dokumentoitu.
- Kostosota. Hatut halusivat takaisin vuonna 1721 menetetyt maat (pysäkki 20). Ruotsin liittolainen Ranska halusi pitää Venäjän kiireisenä, kun Keski-Euroopassa riehui sota. Ruotsi julisti sodan heinäkuussa 1741 Hyvin dokumentoitu.
- Tappio Lappeenrannassa. Vähintään kaksi kertaa suurempi venäläinen armeija valtasi Lappeenrannan linnoituksen rynnäköllä 23. elokuuta 1741. Ruotsalaisten komentaja joutui vangiksi, eikä luvattu apu koskaan saapunut. Satoja siviilejä tapettiin tai vietiin Venäjälle Hyvin dokumentoitu.
- Uusi keisarinna. Joulukuussa 1741 Pietari Suuren tytär Elisabet kaappasi vallan Venäjällä. Ruotsi oli toivonut, että hän palauttaisi maita vastapalvelukseksi. Niin ei käynyt Hyvin dokumentoitu.
- Lupaus Suomelle. Elisabet julkaisi 18. maaliskuuta 1742 manifestin suomeksi, ruotsiksi ja saksaksi. Jos suomalaiset lakkaisivat auttamasta Ruotsin armeijaa, siinä luvattiin, Suomesta voisi tulla vapaa maa, joka ei olisi minkään vieraan vallan alainen. Jos taistelu jatkuisi, edessä olisivat tuli ja miekka Hyvin dokumentoitu.
- Perääntyminen. Kesäkuussa 1742 noin 30 000 miehen venäläinen armeija ylitti rajan. Ruotsin armeija vetäytyi ilman todellista taistelua ja sytytti Haminan tuleen perässään Hyvin dokumentoitu.
- Saarroksissa Helsingissä. Elokuussa ruotsalaiset saarrettiin Helsingissä, ja 24. elokuuta 1742 he antautuivat. Suomalaiset sotilaat lähetettiin koteihinsa ja ruotsalaiset laivattiin takaisin Ruotsiin. Pian venäläiset joukot hallitsivat koko Suomea Hyvin dokumentoitu.
Taas miehitettynä
- Pikkuviha. Vuosien 1742–1743 miehitys tunnetaan nimellä pikkuviha, erotukseksi vuosien 1713–1721 isostavihasta. Raja-alueilla kasakoita ja kalmukkeja syytettiin terrorista, kidutuksesta ja ihmisten viemisestä vangeiksi Hyvin dokumentoitu.
- Hallinto Turussa. Venäjän palveluksessa ollut skotlantilaissyntyinen kenraali James Keith hallitsi miehitettyä Suomea Turusta lähes kuin varakuningas. Häntä pidettiin kyvykkäänä ja oikeudenmukaisena hallintomiehenä. Loppuvuodesta 1742 hän luovutti tehtävän kenraalikuvernööri Johan Balthasar von Campenhausenille Hyvin dokumentoitu.
- Vanhoja tuttuja. Venäläiset kauppiaat eivät olleet Turussa mitään uutta. Osa oli tullut ensimmäisen miehityksen mukana ja jäänyt kaupunkiin vuoden 1721 rauhan jälkeen (pysäkki 20). 1720-luvulla heidät mainitaan kaupungin oikeuspöytäkirjoissa kymmeniä kertoja vuodessa: lihakauppiaina ja puotilaisina, varkaina ja varkauksien uhreina. Heidän juttunsa olivat enimmäkseen samanlaisia mitta- ja velkariitoja kuin kenen tahansa porvarin Hyvin dokumentoitu. Kaikkiaan heitä oli luultavasti 20–30 Todennäköinen.
- Yksi jäi. 1730-luvulla kauppiaiden käynnit harvenivat. Vasili Kiriloff, jota asiakirjoissa kutsutaan usein lisänimellä rysse, ”venäläinen”, asettui kuitenkin Turkuun porvariksi, ja 1720-luvun lopulta lähtien hänet tunnettiin nimellä Vasilius Fremling Hyvin dokumentoitu.
- Hopeat Ruotsiin. Heinäkuussa 1742, venäläisjoukkojen lähestyessä, kaupunkilaiset lähettivät arvoesineitään turvaan. Kauppias Josef Petrej kertoi raastuvanoikeudelle, ettei hän voinut palauttaa lankonsa hänelle panttaamia hopeita. Hän oli pantannut ne edelleen omiensa kanssa kauppiaalle, joka oli jo lastannut ne laivaansa vietäväksi Ruotsiin Hyvin dokumentoitu.
- Kuvernöörin hanhi. Uusi kuvernööri oli kieltänyt sotilaitaan häiritsemästä kaupunkilaisia, mutta riitoja syntyi silti. 5. toukokuuta 1743 kaksi venäläistä krenatööriä ajoi takaa von Campenhausenin karannutta harmaata hanhea jokirannassa. Josef Petrej katseli joen toiselta puolelta ja huusi varoituksen, koska luuli hanhen kuuluvan eräälle nahkurille. Krenatöörit soutivat joen yli, riepottelivat häntä hiuksista, repivät hänen paitansa, haukkuivat hänet ja veivät hänet kuvernementin kansliaan, jossa hänet päästettiin vapaaksi. Hänen valituksensa lykättiin, kunnes sotilaat saataisiin nimettyä, eikä asiaan koskaan palattu Hyvin dokumentoitu.
- Suuriruhtinas Suomelle? Syksyllä 1742 Keith kutsui Suomen säätyjen edustajat koolle Turkuun. He lähettivät lähetystön pyytämään Suomen suuriruhtinaaksi nuorta Holsteinin herttuaa, Kaarle Pietari Ulrikia. Hän oli kuitenkin keisarinnan sisarenpoika ja pian Venäjän kruununperijä, eikä Elisabet ottanut lähetystöä vastaan Todennäköinen.
Mistä me tiedämme?
Itse rauhansopimus on säilynyt: se painettiin vuosina 1743 ja 1745, ja kuka tahansa voi lukea sen tänään. Kenraalien oikeudenkäynnit, valtiopäivien keskustelut ja rajakomissaarien raportit ovat Ruotsin arkistoissa. Kaksi varoitusta. Ruotsi ja Venäjä käyttivät yhä vanhaa juliaanista kalenteria, joten Turun 7. elokuuta 1743 oli suurimmassa osassa Eurooppaa 18. elokuuta. Lisäksi sotilaiden ja kaatuneiden määrät vaihtelevat paljon sen mukaan, onko lähde ruotsalainen vai venäläinen. Tavallisten kaupunkilaisten tarinat ovat peräisin Turun raastuvanoikeuden pöytäkirjoista, joita historioitsija Veli Pekka Toropainen on kertonut uudelleen.
Rauha Turussa
- Neuvottelut miehitetyssä kaupungissa. Rauhanneuvottelut käytiin Turussa vuonna 1743. Venäjä lähetti kenraalit Aleksandr Rumjantsevin ja Johan Ludwig von Luberasin, Ruotsi vapaaherra Herman Cederkreutzin ja valtiosihteeri Erik Mathias von Nolckenin Hyvin dokumentoitu.
- Rauhan hinta. Elisabetin tärkein vaatimus oli, että Ruotsi valitsee kruununperijäksi Holstein-Gottorpin Adolf Fredrikin. Hatut suostuivat toivoen lievempiä ehtoja. Alustavat rauhanehdot allekirjoitettiin Turussa 16. kesäkuuta 1743, ja viikkoa myöhemmin, 23. kesäkuuta, valtiopäivät valitsivat Adolf Fredrikin Hyvin dokumentoitu.
- Kapina Taalainmaalla. Samaan aikaan taalainmaalaiset talonpojat marssivat Tukholmaan estääkseen valinnan ja rangaistakseen sodan aloittajia. He saapuivat pääkaupunkiin 22. kesäkuuta, ja sotaväki hajotti heidät Hyvin dokumentoitu.
- Syntipukit. Valtiopäivät sysäsivät syyn kenraaleille. Henrik Magnus von Buddenbrock mestattiin heinäkuussa 1743. Ylipäällikkö Charles Emil Lewenhauptin poika ja muutama apulainen vapauttivat isän, mutta hänet saatiin kiinni Danzigiin matkalla olleesta laivasta ja mestattiin 4. elokuuta Hyvin dokumentoitu.
- Rauhansopimus. Lopullinen sopimus allekirjoitettiin Turussa 7. elokuuta 1743. Ruotsi luovutti Kymijoen itäpuolisen alueen sekä Haminan, Lappeenrannan ja Savonlinnan kaupungit ja linnoitukset. Venäjä lupasi palauttaa muun Suomen neljän viikon kuluessa ratifioinnista ja vapauttaa kaikki vangit ilman lunnaita. Lisäksi Ruotsi sai ostaa vuosittain 50 000 ruplan edestä viljaa Venäjän satamista tullitta Hyvin dokumentoitu.
- Raja pitäjien halki. Uusi raja halkoi seitsemän pitäjää ja jakoi kyliä ja tiloja. Sen merkitseminen maastoon vei rajakomissaareilta useita vuosia, ja paikoin paikallisilta talonpojilta kysyttiin, missä vanhat rajat kulkivat Hyvin dokumentoitu.
- Uusi rajakaupunki. Hamina oli ollut Itä-Suomen ainoa tapulikaupunki, eli ainoa paikka, jossa sai käydä ulkomaankauppaa. Vuonna 1745 Ruotsi perusti Degerbyhyn uuden raja- ja linnoituskaupungin, joka nimettiin muutamaa vuotta myöhemmin Loviisaksi Hyvin dokumentoitu.